Finland

SCRIVIMI

Fabrizio de André
in Finnish

From: Juha Rämö
To: webmaster@viadelcampo.com
Sent: Saturday, June 05, 2010 1:45 PM
Subject: Faber in Finnish

Dear Madam / Sir,

A few years ago, my friends from Genova acquainted me with the music of Fabrizio de André, and from the first moment I was touched, fascinated, and hooked. Unfortunately, I'm not able to understand Italian, not to mention Genoese or Gallurian. Therefore, in order to understand the message and content of his songs, I could only rely on German and English translations of them.

The more I heard and searched the more I wanted to know. The next step, therefore, was to start translating his songs into my mother tongue Finnish. I decided to do this not only for myself but also because for some reason hard to understand de André seems to be completely unknown in Finland.

So far, I have translated 9 of his songs into Finnish and 2 into English. I'm attaching my translations in the hope that they would find their way to your excellent webpage.

All my texts are based on German translations by Michi and Herbert Killian (http://www.cantautori.at/main/fabrizio-de-andre) with the exception of La guerra di Piero (Pieron sota) which is inspired by Christian Rafelsberger's work (http://www.antiwarsongs.org/canzone.php?id=5&lang=en#agg11806). That of La guerra di Piero is also the only singable one of my translations.

Yours sincerely

Juha Rämö
Rantasalmi
Finland

Sankarin balladi © Juha Rämö, 2009
(La ballata dell'eroe)

Hän oli lähtenyt sotaan
auttaakseen maataan.
Ne antoivat hänelle kauluslaatat ja tähtiä
ja neuvon olla myymättä nahkaansa halvalla.

Ja kun ne komensivat hänet rynnäkköön
hän eteni liian kauas etsimään totuutta.
Nyt kun hän on kuollut, isänmaa saa jälleen ylistää
uuden sankarin muistoa.

Mutta se, joka häntä rakasti, odotti palaavaksi
elävää sotilasta - mitäpä hän kuolleella sankarilla,
kun vierelle vuoteeseen jäi vain
kunniamitalin muisto

Pieron sota © Juha Rämö, 2009
(La guerra di Piero)

Tähkien alla sä mullassa makaat
tulppaanit, ruusut ei kummullas kasva
hautojen varjossa punainen hehku
unikkomeren sun untasi valvoo

Kirkkailla rannoilla joen on uida
virtojen pyörteissä lipua vitkaan
parempi hopeisten haukien vainen
kuin sodassa kuolleiden sotilaiden

Tämän sä sanoit ja sotaan vei tiesi
joukossa muiden sä paikkasi tiesit
kauhuihin taistelun, talveen ja jäähän
läksit sä tiettömäin taivalten päähän

Pysähdy, sotilas, vielä on aikaa
kuunnella tuulta mi etäältä kantaa
kuolleiden ääniä kentiltä taiston
veren ja kunniaristien loiston

Et kuunnellut tuulta vaan matkasi jatkui
talvi kuin tanssien kevääksi taittui
vieraalle maalle sun marssisi johti
uusia sankaritekoja kohti

Rohkehin mielin kun marssit sä siellä
sotilaan toisen sä kohtasit tiellä
sotilaan itsesi kaltaisen kyllä
vaan vaatetus vihollisarmeijan yllä

Ammu jo, sotilas, ammu jo joutuin
niin että kuolleena nurmelle kaatuu
niin että verissään vereensä vaipuu
vihollissotilas, kuolohon taipuu

Rintaan tai otsaan jos luotisi sattuu
hänellä aikaan vain kuolema mahtuu
vaan sinulla aikaa on muutakin tehdä
sammuvan ihmisen silmien nähdä

Viel tätä mietit kun peloissaan kääntyy
mies, aseen nostaa, ei epäröi, ampuu
palkaksi kiitävän elämän hetken
luotinsa päättää sun kunniaretken

Maahan sä tuuperrut ääneti, hiljaa
mielessäs ajatus sammuva hyytää
aikaa ei korjata elämän viljaa
kaikkia syntejään anteeksi pyytää

Maahan sä tuuperrut ääneti, hiljaa
mielessäs ajatus sammuva hiipuu
tänään se päivä kun elämä loppuu
tänään se päivä kun päättyvi kaipuu

Rakkaani, toukokuun kunnaille kuolla
vaikeempaa on kuin ois elämä tuolla
mieluummin helvetin portille oisin
talvella tullut, jos valita voisin

Tähkäpää pellon ei ääntäsi kuullut
nähnyt ei kätesi harovan rintaa
sanojen kylmien tarttuvan kurkkuun
tiennyt ei aurinko taivahan laella

Tähkien alla sä mullassa makaat
tulppaanit, ruusut ei kummullas kasva
hautojen varjossa punainen hehku
unikkomeren sun untasi valvoo

Lapseni, lapseni,
täyteläiset huulet auringossa
kuin hunajaa, kuin hunajaa,
äitisi kohdun
ihana hyvänlaatuinen kasvain
kesän tukahduttavan
kuumuuden syleilyssä

Ja nyt pelkkä möhkale verta
ja korvia ja maitohampaita

Ja sotilaat kuin raivotautiset koirat,
vaahto suunpielistä valuen,
vaanivat ihmisiä kuin riistaa,
kunnes tuoreen veren haju
saa heidät hekuman valtaan

Ja sitten kiväärinpiippu niskassa, vankilan raudat,
ja haavoissa karkotuksen myrkyllinen siemen,
jotta tässä maassamme tasangolta meren rantaan
yksikään puu, yksikään viljankorsi, yksikään poika
ei voisi enää kasvaa

Hyvästi, lapseni,
perintö on kätketty
tähän kaupunkiin,
joka palaa, joka palaa
suurena liekkimerenä
inun pienelle kuolemallesi

Ne panivat sydämemme tumman peitteen alle
Pienen, kuolleen kuun alla me nukuimme vailla pelkoa
Se oli kenraali, kahdenkymmenen,
tummansiniset silmät ja samanvärinen takki
Se oli kenraali, kahdenkymmenen,
rajuilman poika

Sand Creekin pohjassa on hopeadollari

Soturimme, liian kaukana, puhvelien jäljillä
ja sen etäisen musiikin kumu muuttui yhä kovemmaksi
Suljin silmäni kolmesti
ja olin jälleen siellä
Kysyin isoisältä, oliko se unta
ja isoisä sanoi, että oli

Joskus kalat laulavat Sand Creekin pohjassa

Näin unta niin todellista, että nenästäni valui verta
Salama toisessa korvassa, toisessa paratiisi
Pienimmät kyyneleet
suurimmat kyyneleet
kun lumipuussa
kukkivat punaiset tähdet

Nyt lapset nukkuvat Sand Creekin uomassa

Kun aurinko nosti päänsä yön hartioilta
oli jäljellä vain koiria ja savua ja maahan
tallattuja telttoja
Ammuin nuolen taivaalle
jotta se voisi hengittää
Ammuin nuolen tuuleen
verta vuotamaan

Kolmatta nuolta sinun pitää etsiä Sand Creekin pohjasta

Ne panivat sydämemme tumman peitteen alle
Pienen, kuolleen kuun alla me nukuimme vailla pelkoa
Se oli kenraali, kahdenkymmenen,
tummansiniset silmät ja samanvärinen takki
Se oli kenraali, kahdenkymmenen,
rajuilman poika

Nyt lapset nukkuvat Sand Creekin pohjassa

Jos sota tulee, tillerin tallerin
Jos sota tulee, tillerin tallerin
Merelle ja maalle, tillerin tallerin taa
Merelle ja maalle, kuka meidät pelastaa?

Meidät pelastaa sotilas, joka ei halua sotaa
Meidät pelastaa sotilas, joka ei suostu sotimaan

Sota on jo täällä, tillerin tallerin taa
Sota on jo täällä, kuka meidät pelastaa?

Hyvä Jumala meitä auttaa, tillerin tallerin taa
Hyvä Jumala meitä auttaa, Hän meidät pelastaa

Hyvä Jumala on jo lentänyt pois ties minne
Hyvä Jumala on poissa ja palaa ties milloin

Lentokone lentää, tillerin tallerin
Lentokone lentää, tillerin tallerin
Jos se pudottaa pommin, tillerin tallerin taa
Jos se pudottaa pommin, kuka meidät pelastaa?

Meidät pelastaa lentäjä, joka ei tee sitä
Meidät pelastaa lentäjä, joka ei anna pommin pudota

Pommi on jo ilmassa, tillerin tallerin taa
Pommi on jo ilmassa, kuka sen sieltä kiinni saa?

Kaikki pommia kiinni ottamaan, tillerin tallerin
Niin kauniit kuin rumatkin, tillerin tallerin

Niin pienet kuin suuretkin pommi tuhoaa
Niin viisaat kuin tyhmätkin se alleen murskaa

Liian paljon aukkoja, tillerin tallerin taa
Liian paljon aukkoja, kuka ne kaikki varmistaa?

On aika leikki lopettaa, tillerin tallerin
On aika leikki lopettaa, tillerin tallerin

Ja te jotka haluatte jatkaa, taakse poistukaa
Leikkimään sinne, missä ei ole sotaa

Sota on kaikkialla, tillerin tallerin taa
Ja maailma yhtä surua, kuka sitä lohduttaa?

Ihmiset ja eläimet ja kukat siltä lohduttavat
Metsät ja vuodenajat tuhansin värein sille lohdun antavat

Poissa ovat ihmiset, eläimet, kukat ja puut
Jäljellä vain me, kuolleet kaikki muut

Maailma on yksin meidän, tillerin tallerin
Me teemme siitä suuren karusellin, tillerin tallerin

Meidän on koko maailma, tillerin tallerin
Leikkikäämme siis sotaa, tillerin tallerin

Vaikka toukokuumme
jäi rohkeuttanne vaille
vaikka pelko katsoa totuutta silmiin
sai teidät painamaan päänne
vaikka tuli
säästikin teidän autonne
olette kuitenkin osallisia

Ja vaikka uskottelitte itsellenne
ettei mitään tapahdu
että tehtaiden portit avautuvat jälleen
että ne panevat pari opiskelijaa telkien taakse
vakuuttuneina, että se oli leikkiä
että me vain vähän leikimme
vaikka kuinka tunnette itsenne viattomiksi
olette kuitenkin osallisia

Ja vaikka suljitte
ovenne nenämme edestä
sinä yönä, kun pantteri
iski kyntensä selkäämme
annoitte hyväuskoisina
veremme virrata jalkakäytäville
vaikka se on nyt teille yhdentekevää
olitte mukana sinä yönä

Ja vaikka teidän kaupunginosissanne
kaikki on kuten ennenkin
ilman barrikadeja,
loukkaantuneita, granaatteja
vaikka piditte oikeana
television totuutta
vaikka silloin vakuutitte syyttömyyttänne
olette kuitenkin osallisia

Ja vaikka nyt kuvittelette
että kaikki on ennallaan
koska olette jälleen valinneet
turvallisuuden ja kurin
varmoina, että
näin karkotatte muutoksen pelon
me palaamme ovillenne
ja huutomme on äänekkäämpi kuin koskaan
ja vaikka kuinka vakuutatte viattomuuttanne
olette osallisia - nyt ja aina

Kasvojen varjoja, merimiesten kasvoja,
mistä tulette, minne olette menossa?
Sieltä, missä kuu on alaston
ja missä yö on veitsenä kurkullamme
ja minne vain Jumala on jäänyt ratsastamaan aasilla;
paholainen on taivaassa ja on tehnyt sinne itselleen pesän;
lähtekäämme mereltä kuivattelemaan luitamme Andrean luona
kyyhkysten kaivolla, kivisessä talossa.

Ja keitä on siinä kivisessä talossa,
sen Andrean talossa, joka ei ole merimies?
Luganon väkeä, taskuvarkaiden kasvoja,
niitä, joiden kaloillakin on siivet,
hyvältä tuoksuvia perhetyttöjä,
joita voi katsella ilman kondomia.

Ja mitä hän tarjoaa näiden tyhjien vatsojen täytteeksi?
Jotain juotavaa, jotain syötävää,
friteerattua kalaa, Portofinon valkoviiniä,
lampaanaivoja siinä samassa viinissä,
lasagnea neljän kastikkeen kera,
ja hapanimelää kattojänispasteijaa.

Ja viinilaivassa me seilaamme päin kalliota,
naurun emigrantit, nauloja silmissämme,
kunnes aamu valkenee, jotta voimme tarrata siihen kiinni,
tuo neilikoiden ja tyttöjen veli,
veden ja suolan pilaaman köyden herra,
köyden, joka sitoo meidät yhteen ja johtaa meidät polulle kohti merta.

Suo, että kukkien peittämä
on hänen tiensä, Herra,
kun hänen on aika luovuttaa
sinulle sielunsa ja maailmalle ruumiinsa,
kun hän saapuu taivaaseesi,
sinne, missä päivän valkeudessakin
tähdet loistavat.

Kun hänen tiensä käy
yli viimeisen, vanhan sillan,
itsemurhan tekijöitä
hän suutelee otsalle ja sanoo:
Tulkaa paratiisiin,
sinne, mihin minäkin menen,
sillä helvettiä ei ole
hyvän Jumalan maailmassa.

Suokaa hänen tulla luoksenne
väsyneine luineen
seurassaan tuhansittain
noita kalpeita kasvoja.
Suokaa hänen palata tykönne,
torjuttujen kuolleiden joukkoon,
niiden, jotka taivaalle ja maalle
ovat osoittaneet rohkeutensa.

Oikeamieliset herrat,
toivottavasti ette pahastu,
kun taivaassa pyhiensä keskellä
Jumala huomassaan
tukahduttaa huokaukset niiden kalvailta huulilta,
jotka vihan ja tietämättömyyden asemesta
valitsivat kuoleman.

Armelias Jumala,
kauniin paratiisisi
sinä olet tehnyt pääasiassa
niille, joilta hymy puuttuu,
niille, jotka ovat eläneet
omatunto puhtaana;
helvetti on vain
niille, jotka sitä pelkäävät.

Paremmin kuin hän ei kukaan toinen
voi sinulle koskaan osoittaa
niitä rikkeitä, joita teemme kaikki me,
jotka sinä voit ja haluat pelastaa.

Kuule hänen ääntään,
joka tuulessa laulaa.

Armelias Jumala,
olet näkevä, että näin on hyvä.

Tämä on tositarina Marinellasta
joka lipui jokeen keväällä
mutta jonka tuuli nähtyään hänen kauneutensa
kantoi joen virrasta tähdelle

Yksin vailla muistojen tuskaa
ja unelmaa rakkaudesta sinä elit elämääsi
kunnes kuningas ilman kruunua ja saattuetta
koputti kolmasti ovellesi

Valkoinen kuin kuu hänen hattunsa
kuin rakkaus punainen hänen takkinsa
ja sinä seurasit häntä ilman syytä
kuin lapsi leijaansa jota lennättää

Ja auringonpaisteessa silmissäsi oli kauneus
kun hän suuteli huuliasi ja hiuksiasi
kuun loisteessa silmissäsi oli väsymys
kun hän laski kätensä lanteillesi

Suutelevia huulia, hymyileviä kasvoja
ja sitten vain ruiskukkia
jotka tähtien silmin näkivät
ihosi värisevän tuulen ja suudelmien myötä

Ja kun sitten palasit kotiin, niin kerrotaan,
jouduit ties miten joen virtaan
ja hän joka ei halunnut uskoa sinun kuolleen
koputti ovellasi vielä sata vuotta

Tämä on sinun laulusi, Marinella
sinun, joka lensit taivaaseen tähdellä
ja niin kuin kaikki kauneimmat asiat
sinäkin elit ruusun lailla vain päivän
ja niin kuin kaikki kauneimmat asiat
sinäkin elit ruusun lailla vain päivän